Pudasjärven koulun käsityötila

Pisa tutkimus on nostanut suomalaisen opetuksen kansainväliseen tietoisuuteen. Taito- ja taideaineiden historiallinen asema on ainutlaatuista maailmanlaajuisesti. Jokamiehen oikeus koulutukseen kuvastaa yhteiskunnallista arvomaailmaa. Kansakunnan sivistystaso näkyy mm. keski-iän kohoamisena ja monenlaisena hyvinvointina.

Helsingin opetustoimen johtaja Rauno Jarnila toteaa viimeisen Opettajalehden haastattelussa, että suomalaisen koulun akilleenkantapää on, ettei koulussa viihdytä. Hän sanoo, että hyvinvointia ei voi hoitaa pelkillä tempuilla. Paljon on tehty tutkimusta ja toimenpiteitä kouluolojen kehittämiseksi, mutta koulurakennukseen liittyvä tieto ja tutkimus ovat vasta alkumetreillä, kansainvälisestikin.

Työpaikan fyysiset puitteet kertovat omaa kieltään arvoista

Arvostaako työnantaja henkilökuntaa ja kuinka ilmapiiriä hoidetaan, näkyy myös työtiloissa. Koulurakennus antaa viestin toiminnan luotettavuudesta ja vahvistaa toiminta-ajatusta. Ankea koulurakennus ei tue lasten identiteettiä arvostettuina ja aktiivisina koululaisina ja tulevina aikuisina.

Oppiminen ja opettaminen on varsin haavoittuva tapahtumasarja. Niin paljon on kiinni sattumasta. Ihmisten vaihtuvuus ja erilaiset persoonallisuudet ja kaikkeen tähän jatkuvasti vaikuttavat ympäristötekijät pitävät yllä tietynasteista stressitilaa koulun arjessa. Kun menee aamulla töihin, koskaan ei voi tietää, mitä tänään on vastassa. Kollega voi olla sairaana tai uusi lapsi tulossa luokkaan, kaikesta muusta puhumattakaan. Opetuksen laadun vakioiminen on kuitenkin jatkuva tavoite koululaitoksessa.

Keskeinen kysymys kuuluukin, että mitä ominaisuuksia vaaditaan koulurakennukselta, jotta opetuksen laatu on mahdollisimman korkeatasoista ja tasaista

Sitä tietoa ollaan etsimässä. Jotain jo tiedetään, mutta kun koulu suunnitellaan aina räätälityönä vastaamaan oman ympäristönsä tarpeita, tilakokemusten yhteensovittamisessa on haastetta. Suomalainen yhteiskunta on monimuotoista ja erilaiset kulttuurit on saatava sijoitettua toimimaan saman lainsäädännön alle. Kauan on koulumaailmassa kuljettu perinteistä reittiä, mutta nyt yhteiskunta on joutunut sellaisten haasteiden eteen, että vanhat temput eivät enää tepsi. Masentuneet, eläkkeelle jäävät nuoret ovat järkyttävä yhteiskunnan pahoinvoinnin seuraus. Kouluampumiset ja koulukiusaaminen ja lisääntyvä päihteidenkäyttö ovat osaltaan muuttaneet koulun arjen pysyvästi. Entiseen ei ole paluuta.

Koulurakennus, mikäli se mahdollistaa turvallisen ja toimintaa tukevan ympäristön koulun arkeen, vapautuu opettaja keskittymään oleellisimpaan eli lapsen kohtaamiseen. Mutta jos toiminnalliset puitteet hankaloittavat opetusta, niin opettajan voimavarat ja aika kuluvat käytännön asioissa. Oppiminen on kaiken ydin. Mutta ei se pyytämällä tapahdu.

Koulurakennus on ympäristö, joka mahdollistaa – tai sitten ei – erilaista tekemistä. Niin on kotikin. Alivuokralasihuoneessa on hankala paistaa silakkapihvejä ja pyykinpesu ei onnistu, jos vettä ei tule. Kuivatuskaappi on suomalainen keksintö, niin hetekakin. Koululuokat ovat muuttaneet muotoaan sitten koulurakentamisen alun varsin vähän. Opettajankoulutuksessa ei toistaiseksi ole ohjelmassa työympäristön kehittämisen kurssia. Mutta opettajat ovat avainasemassa koulutilasuunnittelussa. Vain henkilökunta tietää, mitä opetuksessa tapahtuu ja missä tulee haasteita koulussa päivän mittaan.

Välitunnit ovat merkittävä osa koulun toimintaa. Kuinka päästään rakennuksesta ulos ja pihalta takaisin, on monimutkainen tapahtumasarja. Koulun piha voi olla mukava rentoutumispaikka tai pelottava ympäristö pienelle tai suurelle lapselle, aikuisellekin. Koulukiusaamisen tilalle on voitava synnyttää korvaavaa toimintaa. Koulupihalle voidaan järjestellä tekemispaikkoja  ja erilaisia tapahtumia.

Koulun merkitys sosiaalisena ympäristönä on tärkeä

Kuinka kaikki kohtaaminen on järjestetty, on arvokysymys. Lasten paikka ei ole istua käytävän lattialla odottamassa tunnin alkua. Koulussa voi olla myös paikkoja seurusteluun ja itsenäiseen opiskeluun. Myös henkilökunta tarvitsee toimivia tiloja yhteisöllisyyden rakentamiseksi. Se että koulurakennuksessa toimii omana kokonaisuutenaan toiminnalliset tilat kaikenikäisille, rakentaa tekemisen mallia yli kulttuurirajojen ja ikäryhmien.

Opettajan päivittäinen työ koostuu monista asioista ja ammattitaitoisesti tehtynä se on vaativaa ja haasteellista. Kaikki tuki työlle onkin tarpeen. Jos koulurakennus on suunniteltu opetuksen tueksi, houkuttelee se asiansa osaavia ja työtään arvostavia opettajia puoleensa. Mikäli koulun henkilökunnan vaihtuvuus on mahdollisimman vähäistä, voidaan keskittyä toiminnan kehittämiseen.

Ehkä suurimpia koulurakennuksen tehtäviä tällä hetkellä on kestävän kehityksen ajattelun markkinoiminen seuraavalle sukupolvelle. Kestävällä kehityksellä on oma strategiansa jaksamisen näkökulmasta, mutta erityisesti tunnemme ajattelua materialismin alueella. Monipuolisesti ekologinen koulusuunnittelu ja –rakentaminen ovat merkityksellisiä, kun pohditaan tulevaisuutta. Lapset ja nuoret saavat koulusta eväät elämälleen ja ne eivät ole paketissa, vaan monenmuotoisia. Itsetunto ja henkinen kasvu jäsentyvät koulussa ja arvomaailma ja keskinäinen kunnioittaminen ovat ne pilarit, joiden varaan suomalaista yhteiskuntaa tulevaisuudessakin rakennetaan. Koti, koulu ja isänmaa – koulu kuitenkin se paikka, jonka on mahdollista vaikuttaa tasavertaisesti jokaisen suomalaisen hyvään tulevaisuuteen.