Luovan toiminnan yksikkö on parhaimmillaan monitoimitila

Luovuus voidaan käsittää monella tavalla ja sitä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Luovuus näkyy lapsen leikistä aina haastavimpiin tieteellisiin tutkimuksiin. Tapa toimia luovasti voidaan oppia. Luova ajattelu johtaa parhaimmillaan toisella tavalla tekemiseen ja ongelmien ratkaisemiseen.

Toiminta on elämää. Ilman tekemistä aikaa ei saa mukavasti kulumaan ja siitä seuraa mielialan vaihteluita ja taantumista. Tekeminen voi olla mitä vaan ollakseen ihmiselle merkityksellistä. Käsillä tekeminen on saavuttanut renessanssin tällä vuosituhannella. On ymmärretty, että inhimillinen jaksaminen ja laadukas elämä edellyttävät monipuolista aivojen käyttöä ja että fyysisesti tehtävät työt ovat terveyttä ylläpitävää toimintaa arjessa.

Tämä kirjoitus on julkaistu 8.2.2011 Loviisan Sanomien Vieraskynä -osiossa.

Tekemisen tilat

Kaikelle tekemiselle on oltava puitteet. Sinänsä toimintaympäristön varustelutaso ja hintavuus eivät ratkaise toiminnan laatua, mutta taivasalla ei kaikkea voi tehdä, ainakaan meidän leveysasteillamme.  Koulussa tarvitaan opetusta tukevat tilat ja mahdollisuus muunnella tiloja tarpeen mukaan. Kunta luo omilla toimenpiteillään ne raamit, joissa koulut kehittämistyönsä toteuttavat. Mikä on päättäjien arvomaailma ja tahtotila kunnan kehittämiseksi, nähdään suoraan poliittisten päätösten teossa.

Ala-asteella kotiluokka on lapselle tärkeä paikka. Kun pieni lapsi tietää, mihin mennään koulussa ja ketä siellä on, rakentaa se turvallisuuden tunnetta. Mutta kaikenlaista toimintaa ei voi toteuttaa kotiluokassa. tarvitaan myös toiminnallisia tiloja. Erilainen tekeminen koulussa vaatii välineitä ja tarvikkeita, tilaa ja tunnelmaa. Yhdysvalloissa onkin tutkittu esim. kieliluokissa kulttuurikontekstin tuomista osaksi luokkatilan sisustusta – positiivisin seurauksin.

Taideaineet

Loviisaan tarvitaan nyt hyvät ja toimivat luovan toiminnan tilat. Kun rakennetaan uusi koulu – on mahdollista toteuttaa samaan yhteyteen luovan toiminnan yksikkö. Vapaa sivistystyö tarvitsee kipeästi myös toiminnallisia tiloja, jotta erilaisia tekemisen kursseja voidaan järjestää. Tapahtumien yhteydessä voidaan ottaa käyttöön toiminnallisia koulutiloja, mikä mahdollistaa mm. konserttien ja yleisötapahtumien järjestämisen.

Koulukiusaaminen on haasteellinen ongelma tänä päivänä. On kuitenkin kokemuksia siitä, että jos toteutetaan yli ikäluokkien toimintaa mm. musiikissa ja kuvataiteessa, saadaan kiusaamista ratkaisevasti vähennettyä. Produktien tuottaminen ja niissä kehittyminen vaati kuitenkin  asianmukaiset tilat toiminnalle.

Suunnittelun perusta

Kun aikanaan toimin käsityönopettajana Maatullin ala-asteella, oli eräänä syksynä vaara, että kansalaisopisto käyttäisi käsityöluokkaani. Vastustin sitä rajusti. Niin yleensä tehdään. Mutta jos esimerkiksi käsityöluokka suunnitellaan alun perin useita eri käyttäjäryhmiä varten, voidaan suunnitteluvaiheesta huomioida erilaiset tarpeet. Monimuotoisesta yhteiskäytöstä syntyy sinänsä vain hyötyä. Jo se, että vanhemmat käyvät opiskelemassa koulutiloissa, kehittää kodin ja koulun välistä yhteisymmärrystä. Kun tiloissa on esillä eri ikäryhmien töitä ja työtapoja, rakentaa oppimisympäristökin oppimista. Jokaiselle käyttäjälle tuleekin olla omat tarvikkeiden säilytystilat ja kalusteet on mitoitettava niin, että työskentely-ympäristö on ergonominen sekä lapsille että aikuisille. Mutta kaikki on kiinni osaavasta suunnittelusta.

Yhteistoiminta eri oppiaineiden välillä on tätä päivää ja välttämättömyys. Erityisyys lisääntyy ja lapsen kasvamisen tukemiseksi ei voida enää kulkea samoja polkuja kuin isoäidin aikaan kansakoulussa. Haasteet ovat moninaiset, mutta mielestäni niin ovat myös mahdollisuudet. Jotta aineiden välinen yhteistyö koulussa voi kehittyä ja toimia, on koulun tilojen sijainnilla rakennuksessa merkittävä tehtävä.  Kun aikanaan, n. 20 vuotta sitten kiinnostuin koulutiloista suhteessa opetukseen, olin huomannut, kuinka vaikeaa oli yhteistyö teknisen käsityön, kuvaamataidon ja tekstiilikäsityön kesken, koska kaikki tilat oli sijoitettu eri osiin koulurakennusta. Tutkimukseni avulla asiaa on korjattu. Opetushallitus on ohjeistanut arkkitehteja suunnittelemaan luovan toiminnan tilat samaan osaan koulurakennusta. Espoon keskustassa sijaitsevassa Kirkkojärven koulussa, jonka toiminta käynnistyy ensi syksynä, on juuri näin toimittu.

Suomessa on tilaa mallikoululle. Koulutilatutkimus on lasten kengissä ja koulurakentaminen maksaa veronmaksajille melkoisia summia. Suhteessa rakentamiseen suunnittelutyö on vain murto-osa kokonaiskustannuksista. Ammattitaidolla suunniteltu rakennus säilyttää arvonsa ja on ajan saatossa kustannustehokas. Vetovoimainen koulurakennus tuottaa kunnalle työhönsä sitoutuvia ja siinä hyvin voivia opettajia ja henkilökuntaa. Vanhemmat muuttavat paikkakunnalle tai sieltä pois kouluolosuhteista riippuen. Mikäli paikkakunnalta poistuu parempien kouluolojen toivossa mm. ”luova luokka” lapsineen, menettää yhteisöllisyys voimavaroja, hiljaista tietoa ja kapasiteettiä, jota ei voi millään korvata.

Koulun tilat ja arvot

On aika käydä arvokeskustelu. Mikä on tässä elämässä tärkeää? Mikä on tässä kaupungissa merkityksellistä? Kenestä meidän on pidettävä huolta? Millaisen kaupungin rakennamme jälkipolville? Mitä minä voin asioille tehdä? Mitä me voimme yhdessä tehdä, jotta kaikki se arvokas, joka Loviisaan on jo vuosisatojen kuluessa tehty, saadaan säilytettyä, kehittymään ja luovutettua aikanaan seuraavalle sukupolvelle?