Pudasjärven hirsikoulusta

Suomalainen koulurakentaminen on historiallisesti tarkasteltuna nuori ilmiö. Nykyisellään se on ollut olemassa vasta n. 150 vuotta. Kouluhallitus on perustettu Suomeen vuonna 1869. Koulurakennukset on suunniteltu pitkälti olemassa olevan tiedon varassa. Toisin sanoen arkkitehdit ovat suunnitelleet sellaisia rakennuksia, joissa ovat itse käyneet koulua. Opettaminen on joutunut uudistumaan yhteiskunnan muuttuessa useaan otteeseen, esim. erityisopetus nyt vakiintunut osaksi opetusta ja opetussuunnitelmien teko on paikallistettu ja annettu oppilaitosten tehtäväksi.

Ehkä juuri näistä syistä koulurakentaminen on viime vuosikymmenet ollut suurten haasteiden edessä.

Niukasti koulurantamista koskevaa tutkimustietoa

Mitä koulurakennuksessa todella tehdään ja mitä ominaisuuksia siltä vaaditaan ajan saatossa, siitä ei ole tutkittua tietoa, ei arkkitehdeillä eikä päättäjillä. Lisäksi koulurakennusten kustannukset ovat muodostuneet monista syistä varsin mittaviksi ja siksi laadusta on aikanaan tingitty myös Loviisassa kohtalokkain seurauksin. Koulua ei ole vielä osattu nähdä merkittävänä yhteiskunnallisena pitkäaikaisvaikuttajana, johon investoidut veroäyrit tuottavat kunnassa hyvinvointia. Perusparannuksia ja saneerauksia lykätään usein niin kauan, että aika ajaa koko rakennuksen ohi.

Koulurakennuksen keskeisin ominaisuus on muunneltavuus

Yhteiskunnassa muutos on tullut jäädäkseen ja koulurakennuksen tilantarve ja käyttötarkoitus vaihtelevat tavalla, jota ei voi suunnitteluvaiheessa tietää eikä ennustaa. Muunneltavuutta voi hyödyntää parhaiten

rakennuksen sisustuksessa, hankalimmin perustavaa laatua olevissa päätöksissä, kuten rakennuksen sijainnissa. Koulurakennuksen sijoittaminen määrittää useita kunnan toimintoihin liittyviä tekijöitä

sekä koulurakennuksen käyttöön vaikuttavia mahdollisuuksia. Jos koulu sijaitsee väärässä paikassa maantieteellisesti, ei synergia ole mahdollista. Yksi esimerkki Loviisassa on ammattikoulun sijoittaminen keskusta ulkopuolelle. Hyvät, käyttökelpoiset tilat sijaitsevat loviisalaisille liian kaukana. Jos rakennus sijoitetaan ilmansuuntaan nähden väärin, käy kuten Helsingissä Taivallahden koulussa, jossa ikkunat on sijoitettu etelän suuntaan. Kun aurinko alkaa paistaa puolen päivän aikaan, suljetaan luokissa sälekaihtimet, koska tulee liian kuuma ja liika valo häikäisee. Seurauksena sisällä on hämärää, ja niinpä sytytetään sähkövalot!

Kun yksityinen ihminen osta tontin taloaan varten, hän puntaroi tarkasti tulevan kotinsa ympäristöä. Hän pohtii liikenteen määrä ja kulkuyhteyksiä, mahdollisia melu- ja saastehaittoja, näköalaa ja maaperää. Ilmansuunnat ja tulevan piha-alueen maasto ovat myös tärkeitä tehtäessä kauaskantoista hankintapäätöstä. Sopiiko unelmien talo tontin ja rakennusympäristön luonteeseen, vaikutta oleellisesti päätöksen tekoon.

Päätökset tunteella

Kun kuntaan rakennetaan koulurakennus, päätös saatetaan tehdä poliittisen intressin vauhdittamana liian vähää harkintaa käyttäen. Kovaäänisimpien intresseillä on tapana voittaa.

Koska kustannukset eivät kosketa ketään suoranaisesti, päättäjillä ei ole samanlaista vastuuntunnetta kuin omaa tonttia hankkiessa. Koulu on asukkailleen kaupungin keskeinen vaikuttaja. Pääkaupunkiseudullakin laadukas koulu lisää kaupunginosan vetovoimaa. Hyvä koulu kokonaisuutena säteilee hyvinvointia laajalle yhteiskuntaan. Jos opettajat viihtyvät ja voivat hyvin, henkilökunnan sairaspoissaolot vähenevät ja lasten hyvinvointi ja koulumotivaatio on parempaa. Perheiden stressitila laskee ja vanhempien työpanos yhteiskunnassa on tehokkaampaa. Harkiten ja määrätietoisesti investoidut veroäyrit saavat aikaan hyvinvointina ja ovat tuottavia kunnalle monipuolisina kustannussäästöinä . Hitaasti ja huolella suunniteltu ja rakennettu koulurakennus pysyy kunnossa pidempään ja tulee siten myös ajan saatossa veronmaksajille edullisemmaksi.

Jos koulurakentamisessa alkuvaiheessa tehdään liian nopeita ja harkitsemattomia päätöksiä, on varmaa, että varsinainen rakennuksen ja uuden hyvin toimivan koulun suunnittelu muodostuu haasteelliseksi ja siten ei muodosta prosessia, jonka lopputuloksena voisi hyvinkin olla vaikka kaikkien aikojan mallikoulu, sellaiselle olisi nyt tilaa Suomessa, miksei myös Loviisassa. Kansainvälisestikin haaste koulutilasuunnittelussa on muuttunut –esim.  kouluampumisten seurauksena. Mikäli pandemiat jäävät kiertämään kehää keskuuteemme, voimme vain kuvitella julkisille tiloille asetettavia vaatimuksia tulevaisuudessa. Ehkä jonain päivänä EU:kin sanoo painavan sanottavansa koulurakennuksen prioriteetteihin. Koulun perustamisessa on keskeistä muistaa intialaisen filosofin sanonta, että ensimmäisen askeleen ottamisessa on tärkeintä se, mihin suuntaan sen astuu.