Loviisan kouluverkkotyöryhmän vastuulle on kasaantunut aikamoinen tehtävä. Pitäisi keksiä ratkaisu, miten pelastaa opetuksen nykytilanne tulevaisuuden realiteeteissä. Kaupunkimme kouluverkko on varsin sirpaleinen ja monimuotoinen. Haasteet ovat melkoiset, raha niistä varmasti suurin. Opetussuunnitelmatyöhönkin on henkilöstöllä oltava aikaa ja voimaa. Jatkuva epävarmuuden tunne syö energiaa. Kaikki olemme tietoisia, että koululaitos on hyvä markkinointiagenda silloin kun etsitään kotikaupunkia. Laadukas koulu on paljon myös meille, joilla ei enää ole omia lapsia koulussa. Lasten ja nuorten hyvinvointi koskettaa jokaista kuntalaista, huonovointisuudestahan meillä onkin kokemuksia.

Seinäjoen malli

Minulla oli mahdollisuus tutustua Haapaluoman varhaiskasvatuskeskukseen, joka on lajissaan ensimmäisiä Suomessa. Toinen vaihtoehto siellä olisi ollut kyläkoulun lopettaminen kokonaan. Nyt päivähoito, esikoulu, alakoulu ja iltapäivähoito toimivat entisen kyläkoulun yhdessä rakennuksessa. Isommat lapset, kolmannesta kuudenteen, käyvät koulua Toivolan rannan yhtenäiskoulussa Peräseinäjoella. Lapsia keskuksessa on 16 ja aikuisia kaikkiaan kuusi. Henkilökunta koostuu yhdestä luokanopettajasta, esikouluopettajasta, koulunkäynnin ohjaajasta ja kahdesta lastenhoitajasta. Lisäksi vahvistuksena on maaliskuuhun asti yksi laitoshoitajaopiskelija. Tällä joukolla pyöritetään koko toimintaa. Henkilökunta hakee ruuan pääkoululta ja hoitaa keittiötyöt. Samoin siivous tapahtuu omatoimisesti.
Kylän kouluista oli yksi jätetty varastoksi ja lämmittämättä. Yksi rakennus käsittää kevyesti varustellun ja toimivan liikuntatilan sekä kansalaisopiston kudontasalin. Uusin rakennus on remontoitu vastaamaan varhaiskasvatuksen tarpeita. Kustannuksia on syntynyt kaikesta korjaamisesta n. 50 000€, josta merkittävin osa on kulunut ilmastointijärjestelmän rakentamiseen. Tilat oli sisustettu luokaksi, lepotilaksi, leikkihuoneeksi ja ryhmätyötilaksi. Henkilökunnalla on oma tilansa. Pihalla on aidattu alue päivähoitolapsille sekä isommille lapsille kiipeilytelineitä.

Tällä hetkellä kaikki sujui Haapaluomassa kuin Strömsössä. Alku oli haastanut, koska toiminnaan käynnistyessä rakennuksessa oli vielä remontti kesken. Kahden virkaehtosopimusjärjestemän yhteen sovittaminen oli vaatinut suunnittelua. Henkilökunta on ryhmäytynyt ja toiminnan sisältöä kehitetään ja harjoitellaan parhaillaan. Joulun jälkeen tehdään tutustumisretkiä pääkoululle tokaluokkalaisten kanssa. Haapaluomassa ei ole kyse kokeilusta, vaan varhaiskasvatuskeskus on perustettu toistaiseksi. Henkilökunta on vakituista ja uusia lapsia on tulossa ensi syksynä.

Kyläkouluille monitoimimalli

Ajattelin visiittini jälkeen opetuksen kehittämistyötä. Koulu on oman opettajaurani aikana muuttunut jatkuvasti. Minulla on ollut  aitiopaikka tällä saralla myös siksi, että 1990-luvulta olen jatko-opiskellut Helsingin yliopistossa ja saanut olla viimeisen kymmenen vuoden aikana mukana kehittämässä ammattikoulua mm. eri EU-projekteissa. Loviisan verkkoselvitystyökin on antanut paljon aihetta pohdintoihin. Tiedän, että kehitys ei synny kaiken ohessa ja sattumalta, vaikka niinkin voi käydä. Tarvitaan resursseja. Kun opiskelin, olin vuoroteluvapaalla. Työpäiviäni ei viime vuosina ole määrittänyt kellokortti. Nyt olen osa-aikaeläkkeellä. Onkohan kaupinkimme resurssoinut sivistyskeskukseen kehittämistyötä? Entä opettajat ja henkilökunta? Jääkö arkityöstä halua ja voimaa pohtia tulevaa ja uutta? Kouluverkko tulee vaatimaan jatkossakin selvittelyä, arviointia ja kehittämistä. Ennustaminen on vaikeaa, mutta tulevaisuutta tulee koululaitoksessa ehdottomasti koko ajan pitää silmällä. Mielestäni valoja ei pidä sammuttaa kyläkouluista eikä virastosta ennen kuin kaikki kivet on käännetty.