Kehittäminen ja kehittyminen ovat mielestäni Suomen koululaitoksen tärkeitä peruspilareita.

Jos katselemme paikkakunnan kouluhistoriaa taaksepäin, niin aluksi voinen todeta, että ensimmäiset kansakoulut perustettiin Suomeen 1850-luvulla. Näin saatiin siis käyntiin organisoitu kansakunnan koulutus ja sivistäminen.

Pernajan kylähistoriikista voi lukea tarkkoja paikallislukuja, mutta otan yhden esille:  Pernajaan avattiin 1877 yhteiskoulu. Oppilaita oli 70 ja yksi opettaja hoiti opettamisen ja koulun asiat. Ajat ovat onneksi muuttuneet.

Mutta jotkut muistavat Loviisassa vielä,  että 1940- luvulla saattoi myöhästyä Valkon kansakoulusta, jos oli onnistunut ampumaan jäniksen tulomatkalla kouluun. Ajat ovat onneksi muuttuneet.

Mökkinaapurini kertoi Loviisan saaristosta, että 1950-luvulla heidän perheen lapsikatras souti päivittäin puolitoista kilometriä  Bullerssin kouluun ja takaisin. Opettaja oli kerran ollut vihainen, kun lapset olivat myöhästyneet. Selittelivät lapset sitten, että kun oli myrsky. Opettaja oli tokaissut, että olisitte lähteneet aikaisemmin. Ajat ovat onneksi muuttuneet.

Kun aloitin kansakouluni Loviisassa 1960 puukoulussa, joka sijaitsi nykyisen Högstadiumin paikalla, käytettiin silloin ulkovessoja. Ajat ovat onneksi muuttuneet.

Taaksepäin katsottuna on helppo sanoa, että kehitys on ollut tarpeen.

Aloitin nyt 40-vuotta kestäneen opettajanurani kansakoulunopettajana. Peruskoulu aloitti koko maassa toimintansa 1977.

Peruskouluun siirryttiin, koska haluttiin yhdenvertainen ja tasapuolinen koulutusmahdollisuus jokaiselle. Hyvä niin. Perheen taloustilanne tai vanhempien asenteet eivät enää estäneen jokaisen oikeutta oppimiseen ja koulutukseen. Tästähän Suomi on saanut myös kansainvälistä huomiota ja arvostusta.

Peruskoululaki on kehittynyt ja uudistunut useaan otteeseen.
Suomessa ei ole koulupakkoa, mutta meillä on oppivelvollisuus. Kunta saa vapauksia paikallisen opetuksen järjestämiseen, mutta joitakin asiota laki määrittää.

Terve sisäilma on koulussa perusasia

Terveyskysymykset ovat olleet viimesen kymmen vuoden aikana eniten esillä. Koulun tulee olla sisäilmaltaan ja muilta osin yleisen terveyslainsäädännön määräysten mukainen. Elämme  parakkien kulta-aikaa. Minunkin lastenlapset ovat kokeneet  sen. Parakkilapsille tuskin on jäänyt sen ihmeellisempiä muistoja parakkikouluajasta, kuin minulle tuosta neljän vuoden ulkowessa-ajasta. Tuskin enää muistankaan…. Mutta opettajat ovat näissä olosuhteissa joutuneet tiukoille muuttojen ja arjen keskellä. Kalliiksikin homekoulut ovat yhteiskunnalle tulleet. Terveyden menettämiset sitten vielä luku erikseen.

Koulujen turvallisuus määritellään laissa

Kunta saa nykylain mukaan rakentaa millaisen koulun haluaa, kunhan yleiset rakentamismääräykset toteutuvat. Myös turvallisuusmääräyksien tulee täyttyä. Uusimmat ohjeet ovat vuodelta 2015. Esteellisyysvaatimukset kuuluvat myös koulurakentamisen lainsäädäntöön. Ingluusio edellyyttää, että esimerkiksi liikuntarajoitteiset oppilaat pääsevät koulun eri tiloihin.

Luen esimerkinomaisesti seuraavan otteen ministeriön viimeisimmästä  turvallisuusohjeistuksesta:

”Teknisen työn tiloissa korostuvat kone- ja laiteturvallisuus sekä sähkö- ja tulityöturvallisuus. Työskentelyssä käytettävien palavien nesteiden ja kaasun sekä työskentelyssä syntyvän pölyn vuoksi on tilojen suunnittelussa otettava huomioon palo- ja räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuusmääräykset.”

Yhdenvertaisuuslaissa pykälässä 6 sanotaan, että koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta.
Perusopetuslaissa pykälässä 2 todetaan, että ” opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaan edellytyksiä osallistua koulutukseen.” Koulutuksen onkin siis oltava tasapuolista ja yhdenvertaista.

Viime vuosina olemme tavanneet ja kokoontuneet vanhalla lukioporukalla. Jälleennäkemiset ovat olleet tärkeitä meille kaikille. Myös yhteiset koulumuistot kantavat nyt elämää. Riittävät omanikäisten lasten kaveruus-  ystävyyssuhteet tukevat sosiaalista kasvua ja kehitystä. Senhän me kaikki tiedämme. Koulun merkittävä tehtävä on sosiaalisten taitojen harjaannuttaminen. Suuremmissä yksiköissä on toki enemmän valinnanvapauksia.

Opetuksen resurssit

OAJ on selvitellyt laajasti dikitalisaation tulevaisuutta Suomessa. Tärkeänä edellytyksenä pidetään opettajien mahdollisuutta tiimityöhön. Yhteisellä toiminnalla saadaan säästettyä aikaa sekä turhautumia. Jos yksi ei osaa, niin toinen tilanteessa neuvoo.

Esitän tässä vaatimukseni: Jos näillä mennään, eli kaikki Loviisan koulut jatkavat toimintaansa, on ne korjattava vastaamaan sekä teknisesti että pedagogisesti tätä päivää. Kunnan tehtävä on vastata siitä, että opetussuunnitelman mukaista opetusta voidaan perusopetuslain, yhdenvertaisuuslain, työterveyslain, turvallisuus- ja esteelisyyslakien mukaisesti kaikissa koulussa toteuttaa.

Lisäksi sivistyskeskukseen on resurssoitava osaamista mm. erityisopetuksen ja dikitalisaation kehittämiseen.

Minä katson asiaa opettajana oppimisen puolesta. Lapset ja heidän mahdollisuutensa ovat tämän kotomaan vakuutus.