Oaj on tehnyt selvityksen Suomen digitalisaation tilasta oppilaitoksissa. Selvityksessä todetaan, että koulutuksen digitalisaatio etenee hyvin epätasaisesti eri koulutusasteilla. Korkeakouluissa ja yliopistoissa käytetään tietotekniikkaa opiskeluun päivittäin, mutta lukioissa ja ammattikouluissa vain puolet opiskelijosta käyttää tietokoneita päivittäin opiskeluun. Huolestuttavalta tilanne näyttää perusopetuksessa, jossa viidesosa oppilaista käyttää tietotekniikkaa opiskeluun päivittäin, mutta kolmasosa ei käytä sitä juuri koskaan. Varhaskasvatuksessa vain kymmenesosa lapsista saa säännöllisiä kokemuksia tieto- ja viestintätekniikan käytöstä.

Löysin facebookista linkin, jossa kerrotaan, että Virossa ohjataan lapset ohjelmoinnin pariin. Samanlaista toimintaa on ollut Suomessakin. Ala-asteen opetus perustuu lukemisen ja kirjoittamisen opetteluun ja käsillä tehdään paljon asioita.
Mihin ja millaisia tietokoneita tarvitaan ala-asteella ja varhaiskasvatuksessa? Entäpä jos niiden käyttämisestä ei synny kokemuksia?

Tietokone ja oppiminen

Tietotyövälineet ja työtavat tekevät oppimisen ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Oppijan kannalta digitalisaatio tuottaa tulevassa työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot. Opettajat saavat käyttöönsä uusia työkaluja opettamisen tueksi. Internetissä on runsaasti valmista aineistoa hyödynnettäväksi. Minua itseäni haastaa hahmottaminen. Kun aikasemmin kävin kirjastossa etsimässä tietyn alan teoksia, se oli yksinkertaista. Jos ei löytänyt tai edelleenkään löydä oikeaa hyllyä, henkilökunta auttaa. Kirjasta näkee nopeasti, tarvitseeko sitä vai ei. Mutta kun saman tietoaineiston etsii netistä, ei tuo aikaisempi tiedonetsinnäntyötapa auta mitään. Kun koneen kautta pääsee oikealle tiedonlähteelle, ja jos osaa leikata, liimata ja tallentaa, niin johan ilo irtoaa! Vaikka hahmottaminen haastaa, vaivattomuus ja nopeus palkitsee.

Opettajille opetusta

Opettajien tietoteknisten taitojen täydennyskouluttaminen on vaikea asia. Opettajaa ei voida velvottaa hankkimaan kyseisiä taitoja vapaa-ajallaan, eikä tässä asiassa voida lasten tulevaisuutta rakentaa opettajien harrastuneisuuden varaan. Sattumanvaraisuus kuvaa tämän hetken tilannetta hyvin joka suhteessa. Osa opettajista hallitsee erinomaisesti apparaatit, mutta monet meistä tulemme jälkijunassa. Oaj:n selvityksen mukaan suurin osa opettajista on saanut täydennyskoulusta, mutta sen määrää pidetään riittämättömänä ja sisältöä liian suppeana. Selvityksen mukaan viiden viime vuoden aikana opettajat ovat tyypillisesti saaneet täydennyskoulutusta yhteensä alle yhden päivän vuodessa.

Oaj:n selvityksen mukaan opettajat ja johtajat suhtautuvat myönteisesti digitalisoitumiseen. Se nähdään innostavana ja pedagogista ajattelua ja opetusmenetelmiä uudistavana. Opettajien mielestä esimerkiksi sähköiset oppimateriaalit syventävät ja monipuolistavat oppimista.

Minä en ole tietotekniikkaihminen, olen käsityönopettaja. Aion kyllä pikimmiten ryhtyä harrastamaan käsitöitä blogini avulla. Huomaat varmaan tuon sanan ”avulla”. Maailma on muuttunut ja meidän on muututtava sen mukana. Toivon, että päätyisin johonkin blogintekijöiden ryhmään, koska yksinäisyys pelottaa. Jos en osaakaan klikata jotakin oikeaa täppää…keneltä kysyä.

Dikimenttori

Yksinäisyys on tietotekniikan oppimisen haasteista tällä hetkellä akuutein. Kun itsekseen yrittää selvitä työpaikalla, ei se paljoa naurata. Oaj:n selvityksessä ehdotetaan kouluhin perustettavan digimentorin tehtäviä. Kyseinen henkilö kouluttautuu ja jakaa oppiaan sekä on tavoitettavissa sopimuksen mukaan. Opettajien on tärkeää työskennellä ryhmissä, jotta voivat tukea toisiaan arjessa. Miten se kaikki käytännössä järjestyy, haastaa Loviisassakin sivistystoimen pedagogista osastoa.